Orimattilassa viikko sitten pidetyltä ECG:n jenkkifutiskoulun leiriltä koostetulla videolla on erittäin hyvää kuvamateriaalia ja tekemisen meininkiä! Ohjaajana näkyy olleen ainakin aikanaan jopa NFL Europassa Barcelona Dragonseissakin laitahyökkääjänä (WR) pelannut Sami Alalampi.
Kausi huipentui siis viime lauantaina Capital City Bowliin Sacramentossa, jossa vastaan asettui 10-0 recordista nauttinut American River College. Matkaan lähdettiin perjantaina, käytiin buffet illallisella ja sitten olikin jo aika mennä nukkumaan. Aamulla odotti tilaisuus, jonne molemmat joukkueet oli kutsuttu, jossa tarjottiin ruokaa ja, jossa valmentajat pitivät puheitaan esitelleen omia joukkojaan. Kaiken kaikkiaan ihan mukava kokemus vaikka ajatukset olikin jo pelissä eikä small talkeissa.
Muodollisuuksien jälkeen päästiin sitten vihdoin pelaamaan. Peli alkoi todella huonosti meidän osaltamme, kun ARC onnistui pisteiden teossa heti ensimmäisellä draivillaan. Sen jälkeen puolustus kuitenkin kasasi itsensä ja oikeastaan dominoi vastustajan hyökkäystä antamatta mitään isoja pelejä pelin loppuun saakka. Muilla pelin osa-alueilla ei valitettavasti sujunut ihan yhtä hyvin. Hyökkäys yski eikä tuntunut oikein löytävän rytmiään, mutta suurimmat vaikeudet olivat erikoisjoukkue pelaamisessa. Kolme blokattua punttia ja vastustajan maaliin palauttama kick off ratkaisivat pelin ja voitto Beaverseille 41-18 lukemin.
Itse pelasin omasta mielestäni kauden parhaimman ottelun, kun taklauksia kertyi reilu tusina, säkki, fumble recovery ja maahan lyöty heitto. Calle pelasi perusvahvan pelin, kun joutui taistelemaan nivusvammansa läpi. Ottelun timmellyksessä aloittava centterimme loukkaantui ja Simo pääsi myös antamaan oman panoksensa pelin kulkuun.
Mainitsemisen arvoista lienee vielä se, että meikäläinen ja Calle valittiin konferenssin 1st Team tähdistöjoukkueeseen.
Nyt on kuitenkin kausi paketissa ja mun ja Jannen osalta Chabot urakka ohi. On hurjaa miten nopeasti aika täällä meni ja nyt saakin jännittää mitä tuleman pitää. Nyt on kuitenkin ensin aika hieman palautella kroppaa ja mieltä kaudesta. Itse ajattelin löhötä viikon tai pari sohvalla NFL ja college fudista katsellen ja olkapääleikkausta odotteleva Simo varmaan tekee jotain suht saman tyylistä. Janne ja Calle ovat jo viikkoja suunnitelleet yhteistä shoppailu reissuaan Victorias Secretin myymälään ja pääsevätkin nyt vihdoin intoa puhkuen ostoksille.
Ystävällisesti ja ei Victorias Secretistä,
Max Ehlert
Lauantaina pelattiin siis West Hills Collegea vastaan, jotka viime vuonna voittivat meidät viime hetken maalilla ja siten kaatoivat Bowl toiveemme. Tänä vuonna emme sellaiseen pelleilyyn antaneet mahdollisuutta vaan teimme pelin hengen nopeasti selväksi. Hyökkäys teki pisteitä, puolustus pysäytteli ja erikoisjoukkueet palauttivat puntin 6 pisteen arvoisesti aina maaliin asti. Paikoittain vastustajat saivat toivoa tekemiseensä isojen pelien myötä, mutta muutamaa potkumaalia enempää heille ei suotu. Pelistä teki hauskan iltaan osallistuneet sääolosuhteet. Aina ensimmäisestä vihellyksestä viimeiseen asti, taivaalta tuli vettä oikein olan takaa. Täten molemmat joukkueet luopuivat heittopelistään ja matsi ratkaistiin asiallisella kolistelulla. Peli oli hauska, fyysinen ja kaiken kaikkiaan hyvä esitys meidän osaltamme. Voitto Chabot Gladiaattoreille 46-22 ja pohjois-Kalifornian ranking listoilla sijalle 5. Chabot on nyt myös rankattu sijalle 16 koko USA:n junior college rankingissa.
Suomalaisittain hommat jatkuivat siitä mihin ne oli aiemmin jätetty. Calle blokkasi ja teki vaatimattomalla tavallaan kovaa duunia alusta loppuun saakka. Kolmannen neljänneksen paikkeilla kyselin Callelta fiiliksiä ja herra kiteytti tunnelmansa sanomalla ”Mä oon taas ihan liekeis, kis kis kato, mä teen ihan mitä mä haluun”. Näin siis Calle. Oman matsin onnistumisia voisinkin kuvailla samaa lausetta lainaten. Hommat meni juuri niin kuin pitikin, taklauksia kertyi hyvä määrä eikä valittelemiselle jäänyt pahemmin tilaa. Kuuma suihku matsin jälkeen ja hymyssä suin kotiin hengailemaan.
Ensi viikolla on luvassa viimeinen konferenssi ottelu De Anza Collegea vastaan. De Anza voitti viime vuonna konferenssimestaruuden ja heistä saadaan vielä kova vastustaja näin kauden loppuun. Vastaan tuleekin täysin erilainen joukkue kuin viime viikolla. Heillä ei ole mitään huikeita yksilöitä, jotka pelkällä atleettisuudellaan tekisivät pelejä, mutta kaikki ovat hyvin valmennettuja ja omat hommansa hoitavia pelaajia joita ei kannata aliarvioida.
Week 9 Suomalaisten palkinnot:
LB of the week: Max
Defensive player of the week: Max
Terveisin,
Max Ehlert
PS. by kalle: löysin kuvia täältä
Lauantaina käytiin pelaamassa Los Medanos Collegea vastaan, jotka eivät peliin lähdettäessään olleet voittaneet vielä pelin peliä tällä kaudella. Joukkueemme asennoitui peliin kuitenkin hyvin totisesti koska edellisellä viikolla olimme jättäneet liiankin paljon sattuman varaan ja koska meillä oli mahdollisuus varmistaa bowl peli voitolla. Peli olikin melko selvää hallintaa meiltä vaikkei lukemat taululla välttämättä niin antaisi olettaa. Meidän hyökkäyksemme teki selvää jälkeä Los Medanosin puolustuksesta edeten yli 500 jaardia ottelussa. Puolustuskaan ei antanut saumaa vastustajalle, joka eteni vain 28 jaardia juosten koko ottelussa, eikä heitto jaardejakaan paljoo sen enempää kertynyt. Oikeastaan heidän isoin aseensa oli tuomareiden keltaiset liput, joita tuntui lentelevän milloin mistäkin. Lopulliset lukemat 24-13 ja hymyssä suin takas Haywardiin.
Suomalaiset hoitivat hommansa jälleen tyylillä. Simo aloitti ensimmäisen ottelunsa ja pelasi vakuuttavalla varmuudella Callen rinnalla linjan vasemmalla puolella. Tutkapari teki isoja aukkoja keskushyökkääjillemme ja Calle onnistui jopa tienaamaan itselleen parit pullakahvit, kun hän retuutti vastustajaa, joka oli pelannut samassa high schoolissa muutaman jengiläisemme kanssa. Omasta pelistäni olen todella tyytyväinen. Viime viikon täyttövirheistä oli opittu ja tänään pidetyssä palaverissa valmentajat olivat todella tyytyväisiä. Taklauksia oli hyvä nippu joista muutama myös aloituslinjan takana sekä yksi maahan lyöty heitto.
Seuraava peli onkin kauden viimeinen kotipeli ja samalla minulle viimeinen peli kentällämme. Vastaan tulee West Hills College, joka jäikin harvinaisen hyvin mieleen viime kaudelta, jolloin he onnistuivat voittamaan meidät viimeisen minuutin touchdownillaan. Joukkue koostuu lähes kokonaan muista osavaltioista tulevista pelaajista (hyökkäyksessä ei ole yhtäkään pelaajaa Kaliforniasta) ja heillä on erittäin atleettinen ja räjähtävä hyökkäys jota vastaan tulee olemaan todella hauska pelata. Kaiken lisäksi meillä on vielä mahdollisuus varmistaa conferenssi mestaruus, joten motivaatiosta ei pitäisi olla puutetta.
Week 8 palkitut Suomalaiset:
OL of the week: Calle
LB of the week: Max
Kuudennen viikon vastustaja olikin yksi kauden odotetuimmista, nimittäin Diablo Valley College. Chabot ei ole pystynyt viimeiseen kuuteen vuoteen voittamaan DVC Viikinkejä ja tänäkään vuonna ei ollut tiedossa helppoa matsia. DVC:n hyökkäys oli yksi Kalifornian tehokkaimmista ja heidän juoksupuolustus oli osavaltion paras peliin lähdettäessä. Peli alkoi melko värikkäästi, kun molemmat joukkueet tehtailit vuorotellen pisteitä ja nopeasti taululla oli tilanne 10 – 10. Hykkäyksemme pelasi vahvasti ja eteni tasaisesti sekä heittäen että juosten. Toisella neljänneksellä myös puolustus paransi huomattavasti ja pysäytti vastustajan useampaan otteeseen. Puoliajalle siirryttäessä johdimme 17-10.
Toinen puolisko alkoi hyvin. Puolustus pysäytti ja hyökkäys siirtyi kentälle hyvistä kenttäasemista. Pallo liikkui mukavasti ja pääsimme field goal etäisyydelle. Saimme sitten kuitenki ensin kokea pienen shokin, kun fieldgoalissa snappi epäonnistui ja vastutaja poimi pallon ja vei sen aina maaliin saakka tasoittaen pelin. Tämän jälkeen kuitenkin peli alkoi siirtyä enemmän ja enemmän meidän hallintaan. Puolustus aiheutti 4 turnoveria ja hyökkäys kirjaimellisesti juoksi DVCn poikien yli. Oli hieno fiilis, kun vastustajan kookas kotikatsomo hiljentyi totaalisesti ja meillä oli mieletön meininki päällä. Loppu olikin meidän dominointia ja voitimme ottelun 38-24.
”Chabon Mikke Granlund”, numero 64, Calle Backlund pelasi mielettömän ottelun. Hän sai koko päivän painia kundia vastaan, joka on jo allekirjoittanut stipendinsä maineikkaaseen UCLAn yliopistoon. Pelin jälkeen tämä kundi oli kuulemma sanonut joukkueessamme pelaavalle tutulleen ettei ole ikinä pelannut niin hyvää hyökkäyksen linjamiestä vastaan. Saman kaverin turhautuminen näkyi pelissäkin, kun hän jatkuvasti valitteli tuomareille kiinnipitämisestä. Oma peli meni myös yhtä missattua taklausta lukuunottamatta hyvin. Tilastoiksi kertyi 6 taklausta joista 3 losseille, 1 sack, 1 PD ja 2 FR.
Seuraava vastustaja on Merced College jotka tunnetaan todella isokokoisena ja fyysisenä joukkueena. Ennakkoasetelmat ounastelisivat meille voittoa, mutta helpolla se ei varmasti tule. Tähän menneen on kuitenkin treeneissä ollut hyvä meininki ja tunnelma on sellainen kuin pitääkin.
Week 6 suomalaisten palkinnot:
OL of the week: Calle
Ystävällisesti,
Max Ehlert
Viides viikko on pelattu, ja siten myös ”non conference” pelit on ohi. Viime viikkoinen vastustaja oli San Jose City College, joilta ei nyt hirveän kummosta odotettu heidän tullessa peliin 0-4 recordilla. Nauhalla vastustajan hyökkäys kylläkin näytti paikoittain ihan hyvältä, mutta loppujen lopuksi melko yksipuoliselta. Vastustajan huonous ja tiukan hävityn pelin jälkimainingit johtivatkin todella laiskaan viikkoon harjoituksissa. Meininki oli normaalia aneemisempaa ja kaikki teki juurikin sen verran kuin mitä piti. Ei se toivottu lähestymistapa altavastaajaa vastaan pelattaessa. Pelissäkään ei tunnelma juurikaan muuttunut. Voitimme pelin 52-20 ja vaikka heidän viimeiset 14 pistettä tulikin meidän kolmos miehistöä vastaan, eivät numerot kyllä kerro koko totuutta meidän todella keskinkertaisesta suorituksesta.
Suomalaisittainkin peli oli korkeintaan melko hyvä. Hommat hoidettiin, mutta kipinä puuttui. Calle oli tuttuun tapaan ensimmäisestä vihellyksestä asti tekemässä tilaa keskushyökkääjillemme, ja pian Simokin liittyi komppaamaan kämppistään. Omalta osaltani keräsin 5 taklausta joista 1 losseille. Kukaan ei tehnyt isoja virheitä, mutta mainitsemisen arvoiset pelitkin oli yhden käden sormilla laskettavissa.
Seuraava vastustaja onkin taas aivan eri luokkaa, kun lähdetään vierailemaan Diablo Valley Collegen luona. Vikingsien puolustus taistelee parhaan pohjois Kalifornian puolustuksen tittelistä meidän puolustuksen kanssa, ja heidän hyökkäyskin on kärki kahinoissa mukana, kun ranking taulukoita katsotaan. Tehokkaaseen heittopeliin nojautuva hyökkäys kykenee myös liikuttamaan palloa tehokkaasti juosten, eikä selviä tendenssejä oikeastaan ole. Tällä viikolla on kuitenkin treeneissä ollut taas aivan erilainen kipinä havaittavissa ja tiedän, etten ole ainoa, joka tuntee vielä viime vuotisen kirpaisevan tappion hampaan kolossaan. Tiukka peli on ainakin luvassa, eikä virheisiin tai löysäilyyn ole varaa, ja hyvä niin, tälläisiä pelejä vartenhan tätä lajia pelataan!
Week 5 palkitut suomalaiset:
Offence MVP & OL of the week: Calle
LB of the week: Max
Terveisin,
Max Ehlert
Tässä vielä Diablon high lights video viime kaudelta:
Lauantaina oli siis vastassa rivalry vastustaja, College of San Mateo Bulldogs. Kyseinen joukkue on viimeiset 11 vuotta voittanut Chabotin ja viime vuonnakin ottelu meni heille reiluin lukemin. Viikolla treeneissä oli hyvä meininki ja pelaajien keskittyneisyys näkyi selvästi. Fiilis peliin lähdettäessä ei olisi paljon parempi voinut olla!
Ensimmäiset hyökkäysvuorot sitten esimakua pelin luonteesta. Molemmat hyökkäykset joutuivat luopumaan pallosta ensimmäisten kolmen yritysten jälkeen, puolustusten kovien taklausten ja vahvan pelaamisen saattelemana. Näin peli jatkui ensimmäisen neljänneksen loppuun, kunnes puntinpalauttajamme räjäytti potin 69 yardisella touchdownillaan. Ennen puoliaikaa San Mateo onnistui vielä potkumaalissa, mutta muuten puolustukset jatkoivat vahvoja otteitaan, ja toisen neljänneksen loputtua johdimme 7-3.
Toisella puoliskolla pelin luonne pysyi samana. Puolustukset hallitsivat ja pelaajia tippui molempien kokoonpanoista kovien tilanteiden saattelemana. Myös tunteet alkoivat näkyä erinäisten kähinöiden lisääntyessä, ja kentän laidalle saapuikin useampia poliisi partioita. Kolmannen neljänneksen lopussa sitten tapahtui. San Mateon hyökkääjät olivat tehneet muutoksia blokkaus taktiikkaansa ja muutaman vahvan juoksun päätteksi löysivät itsensä maalialueelta. Tilanne heille 9-7. Myös meidän hyökkäys oli löytänyt heikkouksia vastustajan puolustuksesta ja vastasi touchdowniin vahvalla draivilla. Pallo vietiin aina vastustajan redzonen tuntumaan, josta päätettiin yrittää potkumaalia, joka kuitenkin meidän harmiksi epäonnistui. Tämän jälkeen ei enää erityisempää nähty ja jouduimme kokemaan kauden ensimmäisen tappion lukemin 9-7.
Janne ei valitettavasti päässyt antamaan omaa panostaan pelin kululle loukkaantumisen takia. Simo pelasi noin puolet ottelusta ja osoitti vahvoja otteita avaten aukkoja keskushyökkääjillemme. Calle pelasi tuttuun tapaan koko ottelun ja onnistui jälleen vakuuttamaan kaikki vahvoilla otteillaan ja periksiantamattomuudellaan. Omakin pelini meni hyvin. Rikkinäisestä AC nivelestä huolimatta pystyin pelaamaan koko ottelun tilastoiden 8 taklausta ja yhden sackin. Koko joukkueen hyvistä suorituksista huolimatta kuitenkin hävisimme ottelun ja nyt onkin aika taas keskittyä seuraavaan vastustajaan, San Jose City Collegeen. Vaikkakin ennakkoasetelmien mukaan odotettavissa on helpompi peli, täytyy kuitenkin valmistautuminen hoitaa kunnolla ja tehdä se mikä jäi viime pelissä tekemättä.
Suomalaisille menneitä palkintoja:
Week 4:
Offensive lineman of the week: Calle
Big play of the week: Max
Iloa viikonloppuun antoi kuitenkin maajoukkueiden voitot, onnittelut niistä leijonille! Mainittakoon vielä, jos jollain nuorella siellä Suomessa on halua pelata valtameren toisella puolella, voi muhun ottaa yhteyttä sähköpostitse. Oli kyseessä sitten highlight nauhan katsomista tai kysymyksiin vastailemista, pyrin jeesaamaan parhaani mukaan.
Ystävällisesti,
Max Ehlert
s-posti: maxehlert@hotmail.com
