Pittsburgh Steelers on yksi menestyksekkäimmistä organisaatioista NFL:n historiassa. Joukkue on voittanut Super Bowlin kuusi kertaa, mihin ei yksikään toinen joukkue ole päässyt. Steelers on ollut lähes yhtäjaksoisesti liigan kärkijoukkueita aina 1970-luvulta tähän päivään asti. Tämän dominoinnin ansiosta joukkueen historia on täynnä toinen toistaan legendaarisempia pelaajia, joiden paikka olisi tällä listalla.

Steelersistä olisi voinut kevyesti tehdä top-20 listan, mutta kun tapanani on ollut tehdä top5 listoja, oli karsimistyö todella vaikeaa. Seuraavassa joitain nimiä, jotka tippuivat listalta:

QB Bobby Layne, LB Andy Russell, RB John Henry Johnson, RB Franco Harris, WR Lynn Swann ja John Stallworth, C Mike Webster, DE LC Greenwood ja Jack Ham. Nämä henkilöt ovat lähes kokonaan 70-luvun Super Bowl mestareista.

Viime vuosikymmenten menestysjoukkueista sivuun jäi: CB Rod Woodson, LB Kevin Greene, LB Greg Lloyd, LB Joey Porter ja C Dermotti Dawson. Viime vuosien mestarijoukkueista jouduin jättämään sivuun Big Benin, Troy Polamalun jne.

Kentän ulkopuolella olikin sitten helpot valinnat. Rooneyn omistajaperhe on ollut koko liigan kehityksessä merkittävässä asemassa. Valmentajista Chuck Noll ja Bill Cowher ovat legendaarisimpia nimiä.

Tämä lista tulee varmasti herättämään todella paljon keskustelua, mutta tässä tulee top 5 Steelers:

5. Mel Blount CB (1970-1983)

Mel Blount oli Steel Curtain puolustusten takakentän rautainen lukko. Mies käytännössä pahoinpiteli kaikki vastustajan rissut, jotka uskalsivat tulla hänen reviirilleen. Hän teki pelillään heittopelin lähes käyttökelvottomaksi Steelersiä vastaan. Paljolti Steelersin ansiosta vuonna 1978 muutettiin liigan sääntöjä. Yksi sääntö oli nimeltään Mel Blount rule. Tämä sääntö kielsi pallottomien rissujen häiritsemisen takakentällä. Säännön tarkoitus oli helpottaa rissujen työtä Blountin dominointia vastaan. Blount oli voittamassa neljää Super Bowlia Steelersin kanssa. Hänet valittiin 4 kertaa All-Pro joukkueeseen ja vuonna 1975 hän oli liigan puolustava pelaaja. Hall of Fameen hänet valittiin vuonna 1989.

4. Hines Ward WR (1998-2011)

Hines Ward on ainut pelaaja listalla, joka ei pelannut 70-luvun dynastiajoukkueissa. Pidän häntä myös parempana pelaajana, kuin Lynn Swannia tai John Stallworthia, Steelers rissuja, jotka ovat jo Hall of Famessa. Ward oli kaikkea sitä mitä Pittsburghin kannattajat rakastivat. Kaupunki on kuuluisa duunareista ja rankan työn tekijöistä, jotka arvostavat kaikkensa likoon antavia pelaajia. Ward oli loistava esimerkki tästä työmoraalista. Hän pelasi jokaisen tilanteen täysillä. Lisäksi hän oli ehkäpä kovimpia rissuja pelityyliltään omana aikanaan. Hänen bravuurinsa oli uskomattomat blokit, jolla tyrmättiin monta paljon isompaakin miestä hänen toimestaan. Wardin peli parantui myös aina pleijareissa. Tästä osoituksena Super Bowl XL:n MVP palkinto 2005 Seahawksia vastaan. Ward oli voittamassa myös toista Super Bowlia vuonna 2008. Hän johtaa myös kaikkia mahdollisia rissutilastoja Steelersissä. Ward ei ollut koskaan se taitavin rissu, eikä häntä usein löytänyt tilastojen kärkipäästä. Hänen pelinsä perustui joukkuepeliin, mikä on todella harvinaista, kun ottaa huomioon hänen pelipaikkansa. Mies lopetti pitkän ja menestyksekkään uransa viime kauteen.

3. Jack Lambert LB (1974-1984)

Jack Lambert antoi kasvot 70-luvun Steelers-puolustukselle. Hänen hampaaton irvistyksensä sai vetelät housuun rajummaltakin keskushyökkääjältä. Tähän paikalle olisi voinut valita Lambertin LB-pari Jack Haminkin, mutta pidän Lambertia tunnistettavampana pelaajana. Lambert oli uskomattoman nopea tukimieheksi. Häntä pidettiin myös liian pienenä pelaajana aluksi, mutta hän todisti nopeasti kriitikot vääräksi voittamalla vuoden puolustavan tulokkaan palkinnon vuonna 1974. Parhaiten Lambertin merkitystä kuvastaa tilanne Super Bowl kympistä 1975. Steelers missasi pelin aikana potkumaalin ja Cowboysin Cliff Harris tuli aukomaan päätä potkaisija Roy Gerelalle. Lambert syöksyi heti joukkuekaverinsa apuun ja nakkasi Harris sivuun kuin märän rätin. Kukaan Cowboysin pelaaja ei uskaltanut tulla miehen apuun ja näin henkinen yliote alkoi siirtymään Steelersille. Steelers voitti ottelun. Lambert valittiin Pro Bowliin urallaan 9 kertaa ja All-Pro-joukkueesta mies löytyi kauden päätteeksi 7 kertaa. Hänet valittiin Hall of Fameen heti ensimmäisenä mahdollisena vuonna, 1990.

2. Terry Bradshaw QB (1970-1983)

Terry Bradshaw oli Steelersin hyökkäyksen syömähammas. Hänen johdollaan joukkue kulki mestaruudesta toiseen 70-luvulla. Bradshaw oli koko draftin ykkösvaraus vuonna 1970. Miehellä oli suuria vaikeuksia sopeutua NFL:n vauhtiin ja moni alkoi epäillä hänen taitojaan. Kaudelle 1974 tultaessa häntä oltiin jopa siirtämässä pois ykköskuupan paikalta. Hän sai kuitenkin vielä mahdollisuuden ja johdatti Steelersin mestaruuteen. Ensimmäiset pari mestaruutta joukkue voitti kovan juoksupelin perusteella. Bradshaw todisti kuitenkin voimansa kahdessa viimeisessä mestaruudessa. Molemmissa otteluissa MVP-palkinnon pokkasi Bradshaw, jonka käden kautta Steelers matkasi mestariksi. Uransa aikana Bradshaw otti monta kertaa yhteen paikallisen median kanssa, mutta aina pleijareiden tultaessa, oli hän kannattajien ja median suosikkipoika. Bradshawta on turha etsiä kautta aikojen tilastojen kärjestä, sillä hän säilytti aina parhaan vireensä tärkeisiin peleihin, mistä todisteena neljä mestaruutta. Hyvänä esimerkkinä hänen runkosarjapelaamisesta on vain 3 valintaa Pro Bowliin. Valinnat tehdään tunnetusti runkosarjan menestyksen perusteella. Kaudella 1978 Bradshaw pelasi parhaimman kautensa, ja voitti liigan MVP palkinnon Super Bowl MVP palkinnon lisäksi. Bradshaw valittiin Hall of Fameen vuonna 1989, ensimmäisenä mahdollisena vuotena.

1. Joe Greene DT (1969-1981)

Mean Joe Greene on edelleen koko organisaation kasvot. Hän toimii suunnanjakajana organisaation historiassa. Joukkueen nousu nykyiselle tasolle alkoi hänen varaamisesta vuonna 1969. Ensimmäiset vuodet olivat Greenelle todella vaikeita jatkuvien tappioiden takia. Hän vihasi häviämistä niin paljon, että hän alkoi olla peleissä vaaraksi vastustajien lisäksi omille pelaajille. Vuosien varrella Steelers loi dynastian rungon mahtavilla drafteilla, jotka loivat joukkueelle ominaisen puolustuksen. Steel Curtain puolustuksen ankkurina toimi Greene puolustuksen linjan keskellä. Häntä blokkasi aina pari linjamiestä, minkä ansiosta muut pelaajat pääsivät tekemään tuhoja vastustajan hyökkäyksen parissa. Greeneä pidettiin pitkään koko liigan pelottavimpana pelaajana. Hän voitti kaksi kertaa vuoden parhaimman puolustajan tittelin (72 ja 74). Greene valittiin uskomattomat 10 kertaa Pro Bowliin. Lisäksi hänet on valittu lähes kaikille mahdollisille All-time listoille, mitä on tehty. NFL Network rankkasi hänet vastikään kautta aikojen 13. parhaaksi pelaajaksi. Greene jatkaa edelleen Steelersin organisaatiossa ja on edelleenkin joukkueen kasvot. Hall of Fameen mies valittiin ensimmäisenä mahdollisena vuonna, 1987.

Seuraavana NFL Networkin top10 defenses of all time, ykkösenä tietty Steel Curtain. Tämän listan pelaajista kolme löytyykin tästä videosta:

Seuraava lista onkin täydellinen vastakohta Steelersille, nimittäin Houston Texans.

Avainsanat: Pittsburgh Steelers • top 5

Kirjoittaja: mikko.

Muita kirjoituksia samalta kirjoittajalta:

• Viikon video: Top 10 joukkueet, jotka ei ole voittaneet mestaruutta
• San Francisco 49ersin historia
• Baltimore Ravensin historia
• John Idzikistä Jetsin uusi GM
• Michael Lombardista Clevelandin uusi GM