Todd Haley, Gothamin uusin anarkisti

27.07.12 klo 08:00 NFLNosto | Antti | Yksi kommentti

Viime viikolla ensi-iltansa sai odotetun Batman trilogian viimeinen osa Yön Ritarin Paluu ja mikä olisikaan parempi tapa juhlistaa tätä tapahtumaa kuin ottaa suurennuslasin alle elokuvassa Gotham Roguesia näyttelevä Pittsburgh Steelers ja heidän uusi hyökkäyksen koordinaattorinsa Todd Haley, joka tunnetaan parhaiten kiivaista keskusteluistaan kentän laidalla. Pystyyko tämä NFL:n oma ”American Psycho” nostamaan Steelersin uudelle tasolle, vai käykö Pittsburghille kuten Gothamille niin usein uhkaa käydä eli syntyykö joukkueen sisälle täydellinen anarkia uutta voimahahmoa kohtaan?

Haley - Roethlisberger

Viime kauden loppupuolella Kansas City Chiefsin mitta Haleya kohtaan tuli täyteen ja viimeisenä pisteenä potkuihin huhuttiin olevan Haleyn riitaantuminen joukkueen tähti-WR:n Dwayne Bowen kanssa. Sitä ennenhän olimme jo saaneet todistaa QB Matt Casselin ja Haleyn lukuisia yhteenottoja sivurajalla. Valtaisalla kiihkolla peliin suhtautuva Haley jätti myös aikanaan kättelemättä Denver Broncosin silloisen päävalmentajan Josh McDanielsin, koska hänen mielestään Broncosin sivuraja oli käyttäytynyt hieman ylimielisesti ja epäurheilijamaisesti, kun ottelu oli ratkennut jo hyvissä ajoin.

Miksi kukaan sitten edes haluaa palkata tällaisen mielipuolen, joka saattaa hetkenä minä hyvänsä riitaantua joukkueen parhaan pelaajan kanssa? Todd Haleyn tyyli ei sovi kaikille, mutta se on parhaimmillaan erittäin tehokas – kysykää vaikka Dwayne Bowelta. Vaikka lopulta Bowenkin sietokyky tuli Haleyn jatkuvan piinaamisen suhteen täyteen, teki Haley Bowesta sen, mitä hän on tänä päivänä. Jos pelaaja ei löydä itsestään motivaatiota tulla parhaaksi, on jonkun pakotettava mies tekemään töitä ja siinä Haley on erinomainen. Tietysti voidaan kyseenalaistaa Haleyn metodit ja pohtia voisiko erilaisilla menetelmillä saada vähintään yhtä hyviä tuloksia aikaiseksi, mutta erityisesti WR-valmentamisen hallitseva Haley on mielestäni todistanut, että diivapelipaikan pelaajat tarvitsevat todellisen vastaparin, jotta parhaat tulokset saadaan irti. Niille, jotka vielä epäilevät, että Haley ei ole erinomainen WR-valmentaja kerrottakoon, että Haley teki Marty Bookerista vuonna 2002 ensimmäisen chicagolaisen probowlerin sitten vuoden 1971. Jos nimi Booker ei kuulosta tutulle, niin tämä johtuu siitä, että Bookerin ainoat yli tuhannen jaardin kaudet tulivat Haleyn alaisina, jonka jälkeen mies muuttui NFL:n kiertolaiseksi, josta ei koskaan enää saatu täysiä tehoja irti.

Pittsburghin keikka

Pittsburgh Steelers lähti leikkimään tulella ja palkkasi Haleyn hyökkäyksen koordinaattorikseen. Tämän voisi olettaa olevan tarvittava piristysruiske, sillä ollessaan Arizona Cardinalsin OC vuosina 2007-2008 Haley kykeni luomaan nopeasti todella vakuuttavan hyökkäyksen QB Kurt Warnerin, WR Anquan Boldinin ja WR Larry Fitzgeraldin ympärille. Lopputuloksena Cards teki pudotuspeleissä ensimmäisessä kolmessa ottelussaa jokaisessa yli 30 pistettä ja marssi ensimmäistä kertaa historiansa aikana Super Bowliin. Pisteiloittelu oli toisaalta odotettua, sillä olihan Arizona tehnyt oman piste-ennätyksensä runkosarjassa.

Ongelmaton Haleyn saapuminen teräskaupunkiin ei ole, sillä QB Ben Roethlisberger oli hyvin vahvasti linnoittatunut Bruce Ariansin taakse OC:n tehtävissä. Eniten Big Beniä tuntui haastatteluissa huolettavan se, että hänen improvisaatiokykyään pyritään suitsemaan. Roethlisberger kertoi, että hän on tottunut siihen, että jos hänen ensimmäinen lukunsa ei ole vapaana, hän liikkuu ja etsii uutta kohdetta. Kun Roethlisbergerin highlight-videoita katsoo, niin suurimmat hetket syntyvät siitä, kun Ben ei ole taskun sisällä. Vaikka Roethlisberger on kovuudeltaan yksi liigan hurjimpia, eikä valita pienistä loukkaantumisista, voi vain kysellä, mihin Steelers kykenisi jos Roethlisberger olisi täysin terve koko kauden ajan?

Lisäsuojaa Roethlisbergerille saatiin varaustilaisuudesta, kun yksi parhaista guard lupauksista vuosiin, David DeCastro, sattui valahtamaan Steelersin haaviin. Kun Roethlisbergerin videoita kelailee edes takaisin on hänen liikkuvuutensa ihailtavaa, mutta muutamia kertoja Roethlisberger on jo lähtenyt liikkeelle ennen kuin paine on todella edes kasvanut ja olettaisin, että juuri tätä ominaisuutta Todd Haley haluaa kitkeä. Erityisesti linjamiehille on turhauttavaa, kun tiettyyn kohtaan suunniteltu suojaus menee pieleen ainoastaan sen takia ettei suojeltava kohde ole paikallaan.

Mitä tulee Steelersin laitahyökkääjiin, niin Todd Haleylla on erinomainen aihio mistä ammentaa. Joukkueesta löytyy kolme toistaan parempaa nuorta kykyä: Mike Wallace, Antonio Brown ja Emmanuel Sanders. Kirkkain tähti on ehdottomasti Wallace, joka hyötyy nopeutensa vuoksi eniten Roethlisbergerin kyvystä pidentää pelejä. Liigassa vain harvat kulmapuolustajat pysyvät Wallacen vauhdissa pitkiä aikoja.

Aikaikkuna, jossa Haleyn on onnistuttava on kuitenkin hyvin pieni ja hänen metodinsa saattaa lopulta karkoittaa Mike Wallacen lopullisesti Pittsburghista. Wallace on pitkin kevättä ja kesää taistellut uuden sopimuksen puolesta ja törmätessään Haleyn kaltaiseen pysäyttämättömään voimaan, tulee Wallacesta joko parempi pelaaja tai sitten yhä pahemmin kiukutteleva primadonna, joka ei malta odottaa pääsemistä mieluisampien valmentajien syliin. Haleyn olisi myös nopeasti saatava Roethlisberger liittolaisekseen varmistakseen työpaikkansa jatkuvuuden, sillä Steelers on selkeästi sitoutunut pelinrakentajaansa, joten riitatilanteessa se on Haley, joka saa väistyä.

Avainsanat:


Kommentoi

  • Lombardi – What it takes to be #1

    ”Winning is not a sometime thing; it’s an all the time thing. You don’t win once in a while; you don’t do things right once in a while; you do them right all of the time.

    Winning is a habit. Unfortunately, so is losing.

    There is no room for second place. There is only one place in my game, and that’s first place. I have finished second twice in my time at Green Bay, and I don’t ever want to finish second again. There is a second place bowl game, but it is a game for losers played by losers. It is and always has been an American zeal to be first in anything we do, and to win, and to win, and to win.

    Every time a football player goes to ply his trade he’s got to play from the ground up – from the soles of his feet right up to his head. Every inch of him has to play. Some guys play with their heads. That’s O.K. You’ve got to be smart to be number one in any business. But more importantly, you’ve got to play with your heart, with ever fiber of your body. If you’re lucky enough to find a guy with a lot of head and a lot of heart, he’s never going to come off the field second.

    Running a football team is no different than running any other kind of organization – an army, a political party or a business. The principles are the same. The object is to win – to beat the other guy. Maybe that sounds hard or cruel. I don’t think it is.
    It is a reality of life that men are competitive and the most competitive games draw the most competitive men. That’s why they are there – to compete. To know the rules and objectives when they get in the game. The object is to win fairly, squarely, by the rules – but to win.

    And in truth, I’ve never known a man worth his salt who in the long run, deep down in his heart, didn’t appreciate the grind, the discipline. There is something in good men that really yearns for discipline and the harsh reality of head to head combat.
    I don’t say these things because I believe in the ‘brute’ nature of men or that men must be brutalized to be combative. I believe in God, and I believe in human decency. But I firmly believe that any man’s finest hour, the greatest fulfillment of all that he holds dear, is that moment when he has worked his heart out in a good cause and lies exhausted on the field of battle – victorious.”

    Coach Vincent T. Lombardi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>