Yksi merkki tästä on Oaklandin ottamat typerinäkin pidetyt rangaistukset, jotka myös maksoivat Raidersille viime kaudella esimerkiksi voiton Buffalosta. Tämä filosofia pyritään toivon mukaan kuitenkin ajan myötä poistamaan, sillä ero Davisin haluaman häijyn imagon ja typeryyden välillä tuntuu olevan häilyvä. Toinen imago joka ensi kaudelle säilyy, on joukkueen atleettisuus ja nopeus. Jos jollain tavoin Oaklandin menneiden vuosien varauksia on kuvailtava, on joukkue kerännyt kerta toisensa jälkeen koko varaustilaisuuden nopeimmat pelaajat itselleen.

Lopputuloksena on nähty joukkueen luhistuminen valmentaja Bill Callahanin ja MVP-QB Rich Gannonin johdattamasta 2000-luvun alun Super Bowl -ikämiesjoukkueesta. Uudet varaukset eivät fyysisistä lahjoistaan huolimatta ikinä saaneet itsestään riittävästi tehoja irti. Lopulta kuitenkin valmentajat Tom Cable ja Hue Jackson löysivät sen punaisen langan, jolla joukkueen atleetit saatiin muunnettua tähdiksi myös pelikentällä ja nyt Raiders on jälleen se pudotuspelipaikasta taisteleva joukkue. Uusi päävalmentaja Dennis Allen saa siis hyvässä kunnossa olevan rosterin käsiinsä ja ei joudu täysin lakaisemaan kokoonpanoa uusiksi.

Pelikentällä Raidersin ilme onkin nykyään kerrassaan viihdyttävä. Darren McFadden oli yksi viime kauden alun parhaista RB:istä ja Oaklandin hyökkäyslinja puhkoi mukavan kokoisia aukkoja Run DMC:lle, uutena tehomiehenään tulokas G/C Stefen Wisniewski. Erityisesti viime kaudesta jäi mieleen ottelu New York Jetsejä vastaan, jossa Oakland juoksi 234 jaardia ja voitti ottelun. Toki Raidersin hyökkäyslinja osaa myös heittopuolustaa, mistä kielii kauden aikana päästetyt 25 säkitystä, mikä oli NFL:n kolmanneksi paras.

Kun juoksupeli toimii, kykenee Oakland hyödyntämään myös paremmin pitkiä play action -heittoja, joiden vastapuolena onkin sitten salamannopeat WR:t. Viime kaudella tulokas-WR Denarius Moore yllätti kaikki tilaisuuden saatuaan ja myös Darrius Heyward-Bay sai viimein lunastettua edes hieman sitä potentiaalia, jonka Al Davis hänessä näki, varatessaan Marylandin kasvatin koko varaustilaisuuden seitsemäntenä ohi Michael Crabtreen. Omat lisämausteensa tarjoavat lisäksi uskomattoman nopea WR Jacoby Ford, sekä kenties liigan paras heittoja vastaanottava FB Marcel Reece, joka osaa lisäksi myös blokata ja juosta, mikä vaikeuttaa entisestään Oaklandin hyökkäyksen ennustettavuutta.

Raidersin potkaisijoista lienee turha edes mainita. K Sebastian Janikowski on liigan ainut potkaisija, joka vaikuttaa yksinään joukkueensa taktiikkaan ja P Shane Lechler on tuttu näky Pro Bowlissa ja uransa jälkeen mahdollisesti myös Hall of Famessa.

Viimeisempänä vaan ei vähäisimpänä nostetaan puolustuksesta esille vielä puolustuslinjan keskusmiehet Tommy Kelly ja Richard Seymour, joista jälimmäinen on todistanut, että New England luopui hänestä hieman liian aikaisin. Vielä korkeammalle nousevat joukkueen safetyt, Michael Huff ja Tyvon Branch, jotka kolkuttelevat jopa liigan parhaan safetyparin titteliä.

Huolenaiheet

Sitten onkin vedettävä henkeä ja lopetettava kehuminen. Oakland Raiders ei omissa papereissani yllä Denverin ja Kansasin tasolle, San Diegon ollessa divisioonan pieni mustahevonen. Näin ollen Oakland todennäköisesti joutuu tyytymään AFC West -divisioonan kolmanteen tai neljänteen sijaan. Sormea voi heristellä hyökkäyksen puolella todennäköisesti QB Carson Palmerille ja puolustuksen puolella syntipukit löytyvät LB:istä ja CB:istä.

Aloitetaan Carson Palmerista, joka saapui kesken viime kauden eläkkeeltään pelastamaan QB Jason Campbellin menettänyttä Raidersia. Eläköityminen näkyi miehen otteissa, eikä kausi lähtenyt mairittelevalla tavalla liikkeelle. Loppukaudesta Palmer alkoi hieman löytämään rytmiään ja hän pelasi silloin tällöin todella hyviäkin pelejä. Nyt mies on saanut harjoitella koko kesän ja kaiken pitäisi olla valmista, jotta hän johdattaa Raiders-lauman pudotuspeleihin? Totuus on kuitenkin hieman karumpi, sillä Carson Palmer ei täydenkään kesän jälkeen lukeudu liigan huippupelinrakentajiin ja toissakaudella miehellä oli ongelmia tarkkuutensa kanssa – nämä ongelmat tuskin ovat kadonneet. Palmer, kuten Campbell’kin, on kuitenkin riittävän hyvä pelinrakentaja, jotta ei ole esteenä Oaklandin menestykselle. Samalla kuitenkin täytyy muistaa, että juoksupeliinkin on vaikeampi nojata, sillä McFaddenia viime kaudella hyvin tuuraillut RB Michael Bush vaikuttaa nykyisin Chicagossa, eikä Carolinasta saapunut Mike Goodson todennäköisesti kykene ottamaan Bushin kaltaista roolia.

Puolustuksessa Kansas City vei Oaklandin ainoan syömähampaan CB-osastolla, kun Stanford Routt vaihtoi maisemaa. Tilalle hankittu 49er Shawntae Spencer on joskus mahtunut liigan aloittavaan kokoonpanoon, mutta ei nykykunnossaan enää ole huippuluokkaa, eikä lähellekään Routtin tasoa. Raiders luopui myös toisesta CB:stään, Chris Johnsonista, joka tosin olikin koko viime kauden ongelmissa WR:ien kanssa. Samalla tavoin ongelmissa oli tulokas DeMarcus Van Dyke, joka ei nopeudellaan kyennyt kompensoimaan kokeneiden pelaajien harhautusten voimaa. ”DVD” tulee todennäköisesti nostamaan hieman profiiliaan tulevalla kaudella, mutta kehitysaskeleet tuskin ovat suuria. Spenceriä vastapäätä todennäköisesti puolustuksessa asettuu St. Lousista saapunut Ron Bartell, joka vietti suurimman osan viime kaudesta lasaretin puolella niskavammasta kärsien. Bartell kykenee parhaina pelipäivinään hyviin suorituksiin, mutta loukkaantumisesta toipuminen ja loukkaantumisen uusiutuminen on aina mahdollista. Näin ollen henkilökohtainen suosikkini Raidersin takalinjoilla on niinikään tulokkaana viime kaudella pelannut Chimdi Chekwa, joka verrattuna kilpasiskoonsa Van Dykeen osoitti huomattavasti kypsempiä otteita pelikentällä.

Paljon kysymysmerkkejä lentelee ilmassa myös tukimiesten kohdalla, sillä MLB:n roolissa nähty ja läpimurtonsa tehnyt Rolando McClain joutunee katsomaan pelejä katsomosta, löydettyään itsensä syyllisenä kaikkiin neljään rikossyytteeseen. McClainin paikan mahdollisesti nappaava rookie Nathan Stupar tuskin on valmis nousemaan Raidersin tukimiesosaston johtohahmoksi. Samalla myös MLB:n ympärillä tukimiehet ovat liigan alempaa keskikastia. Seattlesta kesken viime kauden saapunut Aaron Curry sai hieman parannettua otteitaan mustaharmaissa, mutta todennäköisesti Curryn uraa seuraa kuitenkin sana bust. Hintahan Currystä oli Oaklandille erittäin huokea, joten kauppaa voidaan pitää onnistuneena, mutta onko Curry oikeasti aloittavan kokoonpanon pelaaja?

Lopetus

Oaklandin paluu pudotuspelitaisteluun 2010-luvulla on kaikkien NFL-fanien voitto. Näyttävät pitkät heitot, kikkapelit ja murjova hyökkäyslinja, joka avaa tietä liigan kärkipään juoksijalle, on jo sinällään erittäin viihdyttävää katseltavaa. Tähän kun vielä lisätään energisoitunut Black Hole -yleisö ja selostaja Greg Papan TOUCHDOWN RAIDERS -huudot, niin Oaklandin tarjoama kokonaisuus on yksi liigan viihdyttävimmistä ja jo sen takia Oaklandin pelejä on ensi kaudella vaikea jättää väliin, vaikka divisioonan kärkipaikalla keikkuisikin joku muu seura.

Muita Raiders artikkeleita:

”Just Win Baby!!” – Al Davis (1929-2011)
Oaklandin draftistrategia

Avainsanat: Raiders

Kirjoittaja: Antti.

Muita kirjoituksia samalta kirjoittajalta:

• Viikon video: The Human Joystick
• JJ Watt päivän naimisissa
• Ed Reed – The Ball Hawk
• Maanantain harhailevat ajatukset
• Konferenssin finaalit: Ravens @ Patriots